Onnistumisen kannalta olennaista on se, että näemme ja uskomme ihmisen kykyyn onnistua nyt ja tulevaisuudessa, vastoinkäymisistä huolimatta.
Katsoessani vuoden 2022 Saksan EM -kisaviikon eri lajeja, kiinnitti erityisesti huomiotani ne kommentit, joissa sekä urheilijat että valmentajat puhuivat siitä, kuinka nyt saavutettu menestys perustui monenlaisten vastoinkäymisten voittamiseen.
Resilienssistä voinemme hyvin näissä yhteyksissä puhua. Siis siitä, miten sekä urheilija että valmentaja käsittelivät matkan varrella esiin nousseita haasteita ja pettymyksiä, sekä erityisesti sitä, kuinka pystyttiin luomaan positiivinen ja hyvään tulevaisuuteen tähtäävä mielentila. Mielenkiintoista on myös se, kuinka aika näyttäytyi tässä yhteydessä. Ei puhuttu vain viikoista, kuukausista, vaan usein monien vuosien pituisista jaksoista. Jäin pohtimaan, kuinka moni meistä vastoinkäymisiä kohdatessaan osaa tai haluaa katsoa mahdollisuuksiaan samanlaisella aikajänteellä.
Valmentaja, tai jos ajatellaan johtajia ja esihenkilöitä. Kuinka moni näissä rooleissaan katsoo johdettaviaan samalla mielen mallilla? Nähdäänkö ihmisten mahdollisuudet useamman vuoden perspektiivillä, uskommeko ja haluammeko itse johtajina sitoutua vuosien projektiin tiimiläistemme kehittämisessä.
Urheilija, työelämässä he ovat sekä ihmisiä tiimeissäni että myös minä itse. Jokainen meistä voi kysyä, kuinka sitoudun toimimaan oman itseni kehittämiseen? Resilienssikykyyn liittyy olennaisesti myös vuorovaikutus toisten kanssa. Olenko valmis rakentavaan dialogiin, ottamaan vastaan vinkkejä, rakentavaa palautetta, reflektoimaan omaa toimintaani, antamaan muille itsestäni ja osaamisestani.
Uskon, että kun otamme jokainen kehittymisen vastuuta sekä omasta itsestämme että toisista, rakennamme hyvän ja psykologisesti turvallisen ympäristön, jossa voimme saavuttaa monia merkityksellisiä ja tunnerikkaita tilanteita.
Kirjoittaja, Reijo Mylläri toimii mentaalivalmentajana ja coachina.